Aikakausikirja

                                            Idiootit ylhäistössä

Idiootti on venäläisen Fjodor Dostojevskin (1821-1881) vuonna 1868 julkaisema romaani. Dostojevskia pidetään yhtenä maailmanhistorian suurimpana realismin ajan kirjailijana. Dostojevski jäi kuitenkin toisen kuuluisan venäläiskirjailija Leo Tolstoin varjoon elinaikanaan. Varsinkin Idiootti sai osakseen paljon haukkumista, koska Tolstoi oli vuotta aikaisemmin julkaissut oman suurteoksensa Sota ja rauha. Dostojevskin tunnetuimpia teoksia ovat mm. Köyhää väkeä (1844), Rikos ja rangaistus (1866) ja Kamarazovin veljekset (1880). Dostojevski sairasti itse epilepsiaa ja se vaikutti hänen teokseensa Idiootti ja aikaisemmin Rikos ja rangaistukseen, joka syventyi psykologisesti ihmiseen.

Idiootti kertoo venäläisestä ruhtinaasta Lev Nikolajevits Myskinistä, joka saapuu Pietariin oltuaan monta vuotta Sveitsissä hoitamassa sairauttaan, joka paljastuu myöhemmin epilepsiaksi. Hän tapaa junassa Parfjon Semjonovits Rogozinin ja Lukjan Timofejevits Lebedevin. Rogozin näyttää ruhtinaalle kuvan hänen rakastamastaan Nastasja Filippovnasta, johon ruhtinas ihastuu saman tien. Myöhemmin ruhtinas tapaa kaukaisen sukulaisensa Jelizaveta Prokofjevna Jepantsinan, joka on venäläisen kenraali Ivan Fjodorovits Jepantsinin vaimo. Vieraillessaan heidän luonaan ruhtinas tutustuu heidän kolmeen tyttäreensä Aleksandraan, Adelaidaan ja Aglajaan, joista viimeiseen ruhtinas myös ihastuu. Samalla ruhtinas tapaa perheessä toimivan sihteerin Gavrila ”Ganja” Ardalianovits Ivolginin, joka on myös ihastunut Aglajaan sekä Nastasjaan. Ganjan ihastus Nastasjaan tulee esille, ja Aglaja suuttuu syvästi Ganjalle.

Myöhemmin, kun ruhtinas tapaa Nastasjan, tämä lähtee Rogozinin mukaan tämän tarjottua tälle 100 000 ruplaa. Ruhtinas lähtee puoleksi vuodeksi Moskovaan, ja sieltä palattuaan muuttaa Lebedevin kartanoon Pavlovskiin asumaan. Pavlovskissa ruhtinas tapaa myös Jepantsinien adjutantin Jevgeni Pavlovits Radomskin, ja heistä tulee hyviä ystäviä. Täällä asuessaan tapahtuu monia omituisia asioita mm. Rogozin yrittää tappaa hänet, häneltä yritetään kavaltaa omaisuutta, ja Aglaja ihastuu häneen, mutta hän ei sano sitä suoraan ruhtinaalle. Lopulta ruhtinas joutuu valitsemaan Aglajan ja Nastasjan välillä, josta seuraa odottamaton loppu, jossa Rogozin joutuu Siperiaan pakkotyöhön ja ruhtinas palaa Sveitsiin mielisairaalaan.

Tarina sijoittuu 1870-luvun Venäjälle. Ensimmäisessä ja neljännessä osassa tapahtumat sijoittuvat Pietariin. Toisessa, kolmannessa ja osin neljännessä osassa tapahtumat sijoittuvat Pietarin lähellä olevaan Pavlovskiin, jossa on pääosin rikkaiden suurikokoisia huviloita ja asuntoja. Kuitenkin ensimmäisen ja toisen osan välillä tapahtumat sijoittuvat Moskovaan, mutta siitä ei sen tarkemmin kerrota.

Tarinan päähenkilö on kuuluisaan ruhtinassukuun kuuluva Lev Nikolajevits Myskin. Hän sairastaa epilepsiaa, jota kutsutaan kirjassa kaatumataudiksi. Ruhtinas on saanut hieman alentavan lempinimen idiootti, koska hän reagoi asioihin niin erilaisella tavalla kuin muut. Hänen empaattisuutensa ja anteliaisuutensa aiheuttavat närää muiden yläluokkaisten keskuudessa. Esimerkiksi, kun häneltä yritetään huijata suuri määrä rahaa, hän todistaa sen vääräksi, mutta tarjoaa silti tälle suuren summan rahaa.

Toinen tarinan keskeinen henkilö on Nastasja Filippovna Baraskova. Hän on yläluokkaisen Afanasi Ivanovits Totskin suojattilapsi. Hän rakastaa myös hieman ruhtinasta, mutta enemmänkin hän säälii tätä. Hän kärsii Rogozinin pahoinpitelyistä ja karkaa aina joksikin aikaa pois hänen luotaan.

Parfjon Semjonovits Rogozin on juuri suuren perinnön saanut Nastasjan rakastaja. Hän kertoo ruhtinaalle Nastasjasta. Vaikkakin hän rakastaa tulisesti Nastasjaa, hän pahoinpitelee tätä usein. Rogozin yrittää tappaa ruhtinaan, mutta epäonnistuu siinä ruhtinaan saadessa kohtauksen. Rogozinin ja ruhtinaan suhde on hyvin outo, koska myöhemmin ruhtinas tapaa Rogozinin useaan kertaan ja he vaikuttavat siltä, kuin koko murhayritystä ei olisi tapahtunutkaan.

Myös tärkeitä henkilöitä ovat Jepantsinien perheen jäsenet. Perheen isä kenraali Ivan Fjodorovits on yleensä hyvin kiireinen ja arvostettu mies. Perheen äiti Jelizaveta ”Lizaveta” Prokofjevna on hyvin temperamenttinen nainen. Joissain kohdissa tämä suuttuu hyvin voimakkaasti, mutta yleensä unohtaa nämä asiat nopeastikin. Perheen kolme tytärtä ovat Aleksandra, Adelaida ja Aglaja. Muut sisaret ja Jelizaveta pitävät Aglajaa kauneimpana heistä kolmesta.

Muita tärkeitä henkilöitä:

Gavrila ”Ganja” Ardalianovits Ivolgin, on entisen kenraalin poika. Ganja sanoo ruhtinasta usein idiootiksi, koska pitää tätä aluksi mieleltään vajaana ihmisenä.

Kolja Ivolgin, on Ganjan pikkuveli ja ruhtinaan hyvä ystävä.

Ippolit Terentjev, on keuhkotautia sairastava nuori mies. Hän tekee suuren avautumisen ruhtinaan syntymäpäivillä, jota erityisesti Lizaveta Prokofjevna inhoaa, kuten hän muutenkin paheksuu Ippolitia.

Jevgeni Pavlovits Radomski on Jepantsinien perheen adjutantti. Hänestä ja ruhtinaasta tulee hyvät ystävät keskenään.

Realismin aikaiseen tyyliin kirjan asiat ja henkilöt kuvataan realistisesti. Kirjan realismin pääpointti on aateliston moraalinen rappeutuminen, mikä tulee parhaiten esille, kun tarinassa puhutaan avioliitoista. Naimisiin mennessä saadaan sieluja eli maanomistajien orjia tai myötäisiä eli suuria määriä rahaa. Kun tähän ahneuteen ja rappioon asetetaan sisälle antelias ja avoimesti itsestään puhuva ruhtinas, aiheuttaa se suurta närää. Varsinkin Lizaveta Prokofjevna tuo esille sellaista 1800-luvun ajan ylhäisten ajattelutapaa, jossa anteliaisuus ja avoimuus, on hyvin ongelmallista ja se katsotaan paheksuttavaksi. Eräänlainen yläluokan eristäytyminen omaan maailmaansa tulee selkeästi näkyviin.

Idiootti on tyyliltään hyvin omanlaatuinen romaani. Se sisältää hyvin paljon filosofista pohdintaa ja ajattelua. Joissain kohdissa tarina jää jumittamaan todella pitkiin pohdintoihin ja keskusteluihin henkilöiden välillä, mikä on hieman puuduttavaa. Itse päähenkilön persoona laittaa lukijan väillä ajattelemaan ja pohtimaan ruhtinaan suhtautumista muihin henkilöihin.

Kielletty kirja

Teosta tulkitessa on tärkeää tietää tiettyjä asioita. On olemassa monia eri asioita, jotka vaikuttavat kirjan tulkitsemiseen. Esimerkiksi kirjan ilmestymisajankohta on tärkeää, jotta voidaan ymmärtää sen aikaista ajattelutapaa, tapahtumia, huumoria, symboliikkaa ja miksi se on joskus ollut sensuroitu. Myös kirjailijan tausta voi auttaa ymmärtämään hänen kantojaan tiettyihin asioihin ja ajattelutapaansa.

Taustatiedot ovat hyvin isossa roolissa, jotta kirjaa Saatana saapuu Moskovaan, voidaan ymmärtää. Mihail Bulgakov oli neuvostoliittolainen kirjailija, jonka kuuluisin teos on, Saatana saapuu Moskovaan. Bulgakov toimi myös näytelmäkirjailijana ja toimittajana. Kirja julkaistiin 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, kun hän kuoli yllättäen vuonna 1940. Bulgakov oli itse selviytynyt Stalinin vainoista 30-luvun aikana. Bulgakov oli myös syntyperältään Ukrainasta, joka varmasti vaikutti hänen tapaansa kritisoida neuvostojärjestelmää ja sen epäkohtia, kun tietää mitä Neuvostoliitto sai aikaan Ukrainassa 30-luvun aikana.

 Teos sisältää itsessään hyvin paljon uskonnollista sisältöä, mikä on osasyy, että miksi kirja on joskus ollut sensuroituna. Varsinkin Neuvostoliitossa, jossa ateismi oli tärkeä osa ihanteellista neuvostoihmistä, johon Neuvostoliitossa pyrittiin. Ei ole mikään ihme, että Bulgakovin teoksia sensuroitiin isolla kädellä.

Teos sisältää myös hyvin paljon ahneuden vertauskuvia paikallisissa neuvostoliittolaisissa. Ahneushan ei myöskään sopinut ollenkaan neuvostoliittolaiseen ajatusmaailmaan. Esimerkiksi, kun katsojat saavat ilmaista rahaa, he ikään kuin menevät sekaisin rahasta ja sen saamisesta. Bulgakov ivaa neuvostojärjestelmää, että ei kaiken jakaminen ole lähes kenenkään mielestä mukavaa, vaan ihmiset ottavat heti rahaa ja tavaroita, jos he niitä ilmaiseksi saavat.

Saatana saapuu Moskovaan

Saatana saapuu Moskovaan, on neuvostoliittolaisen Mihail Afanasjevits Bulgakovin (1891-1940) kirjoittama romaani. Romaani julkaistiin alun perin nimellä Mestari ja Margarita, vuonna 1966-67. Bulgakov kuoli itse vuonna 1940, joten hänen vaimonsa kirjoitti kirjan loppuun. Romaani julkaistiin alun perin Moskva-kirjallisuuslehdessä hyvinkin rankasti sensuroituna versiona. Sensuroimaton versio julkaistiin Venäjällä vasta vuonna 1973 ja nykyinen versio vuonna 1989.

Teos oli sensuroituna noin 20 vuotta, kunnes se julkaistiin sensuroimattomana. Sensuroidut kohdat ovat selkeästi merkitty kirjaan kursiivilla. Neuvostoliiton sensuuri oli tähän aikaan hyvinkin yleistä, koska Neuvostojärjestelmää haluttiin pitää yllä. Lähes kaikki kirjat, jossa ei ylistetty systeemiä ja sen toimivuutta, niin kärsivät kovastakin sensuurista. Monet Bulgakovin teokset ja näytelmät joutuivat huonojen arvosteluiden kohteeksi. Varsinkin Saatana saapuu Moskovaan, sisältää paljon systeemin arvostelua, yliluonnollisia asioita, mustaa magiaa ja uskonnollisia asioita.

Kirjan tarina sijoittuu 1930-luvun Moskovaan ja Jeesuksen aikaiseen Jerusalemiin. Tarinat sitoutuvat toisiinsa erittäin nokkelasti. Moskovan aikajanassa on myös kaksi osaa. Koko kirja on jaettu kahteen osaan: ensimmäinen osa kertoo Saatanan saapumisesta Moskovaan muutaman eri henkilön näkökulmasta, ja toinen osa kertoo Mestarista ja hänen rakastetustansa Margaritasta. Jerusalemista ja Jeesuksesta käytetään eri nimiä tarinassa. Moskovassa tapahtuvat asiat ovat kuvattu hyvin humoristisesti, kun taas Jerusalemissa tapahtuvat asiat on kuvattu erittäin realistiseen tyyliin.

Tarinan ”Saatana” on Professori Woland, joka saapuu Moskovaan odottamattomasti esiintymään Varietee-teatteriin. Wolandilla on mukanaan apureita, jotka ovat demoneita ja noitia. Näistä tarinassa useimmin esiintyvät ovat: Begemot, suurikokoinen kissa, joka puhuu ja käyttää käpäliään, kuten muutkin ihmiset, Korovjev, jota kutsutaan myös nimellä Fagot, sekä Azazello. Woland tutustuu alussa Mihail Berlioziin ja Ivan Bezdomnyiin, Patriarkan lammilla ja keskustelee heidän kanssaan. Berlioz luulee Wolandia saksalaiseksi vakoojaksi ja lähtee soittamaan miliisille. Berlioz kuitenkin kuolee traagisesti ensin liukastuttuaan auringonkukkaöljyyn ja jääden sen jälkeen raitiovaunun alle. Tämän jälkeen Woland muuttaa seurueineen asumaan Berliozin asuntoon.

Ensimmäisen osan yksi tärkeimmistä henkilöistä on Ivan Nikolajevits Bezdomnyi. Hän keskustelee Wolandin kanssa kirjan alussa, mutta ystävänsä kuoleman jälkeen hän sekoaa ja joutuu mielisairaalaan hoitoon. Ivan tapaa mielisairaalassa Mestarin, joka on joutunut sinne kirjoittamansa kirjan takia. Mestari kertoo hänelle kirjastaan ja elämästään. Näin ensimmäisen ja toisen osan tarinat sitoutuvat toisiinsa.

Mestari on kirjailija, joka kirjoittaa kirjaa Pontius Pilatuksesta. Mestari kertoo useaan otteeseen tarinan aikana, että hän vihaa suuresti kirjaansa, koska se on aiheuttanut hänelle niin paljon ongelmia. Hän kuitenkin mystisesti sekoaa ja joutuu samaan mielisairaalaan Ivanin kanssa. Mestari onnistuu varastamaan yleisavaimen kaikkiin huoneisiin, joten hän on erittäin hyvin tietoinen sairaalan kaikista tapahtumista.

Mestarin rakastajatar Margarita on jäänyt kotiinsa yksin asumaan, kun Mestari on sairaalassa. Hän tapaa Azazellon, joka on yksi professorin apulaisista. Hän tekee sopimuksen tämän kanssa Mestarin vapauttamisesta.

Kirjassa tapahtuu myös paljon muitakin hyvinkin huvittavia tapahtumia, joita Woland seurueineen järjestää moskovalaisille. Kuten Varietee-teatterin johtokunnan henkilöiden salaperäisen katoamisen yksi henkilö kerrallaan. Yksi sekoaa, toinen herää Sevastopolin lentokentältä, kolmas karkaa junalla kaupungista. Kuitenkin sekoamiset ja muualta heräämiset selitetään lopulta erittäin taitavaksi hypnotisoinniksi.

Ottaen huomioon 60-luvun aikaisen Neuvostoliiton sensuurin, olisi voinut olettaa, että kirjasta olisi voitu hyvinkin helposti sensuroida moninkertaisesti enemmän kuin se kymmenesosa, joka siitä alun perin sensuroitiin. Varsinkin, kun katsoo kirjan sisältämän uskonnollisen materiaalin määrää. Olisin voinut olettaa, että koko kirja olisi voitu ihan hyvin olla sensuroitu, sen sisältämän uskonnollisen materiaalin ja valtasysteemin ivan myötä.

Kokonaisuudessaan teos on erittäin monimutkainen ja ehkä hieman vaikea ymmärtää monelle lukijalle. Itselleni kirjaa oli joissain kohdissa hyvin haastava ymmärtää ja pysyä ajan tasalla. Kun siihen pääsee kunnolla sisään, se on itse asiassa erittäin hauska ja osittain humoristinen tarina.

Kevätruno

Kevätpurojen sointi,
muuttolintujen kalpea ja kirkuva ikävän laulu,
ruoho näyttää niin vihreältä.
Missä viipyy raivokas hurmio?

Kollaasiruno

Hei rakas tuo mun Karjala takas
hyppää mun volvon raatoon nyt mennään karhun kaatoon.

Oh hoh pysynkö pystyssä
me metsästetään karhua, me metsästetään karhua.

On tyhjänä olkkarin pöytä, en pulloon avaajaa löydä.
Siis hyvästi selvä päivä!

Ole sinä niin minä olen -runo

Ole sinä halko, niin minä kirves.
Ole sinä ovi, niin minä saranat.
Ole sinä pullo, niin minä olen sen korkki.
Ole sinä täkki, niin minä lakana.

Jos olet kaukana, niin olenko minä lähellä.
Jos olen surullinen, niin oletko sinä iloni.

Hakukoneruno

Leivän leipominen taikinajuureen on leivontatrendien ykkösjuttu. Auto on pyörillä liikkuva henkilöiden ja tavaroiden kuljetukseen tarkoitettu moottorin voimalla liikkuva ajoneuvo. Sauna on hikoilukylpyä ja peseytymistä varten rakennettu tila.

Auton runko valmistetaan pääosin metallista, myös muita hieman kevyempiä aineita käytetään. Perinteitä kunnioittava ruisleipä tehdään tietenkin juuresta. Sauna on puuseinäinen huonetila, joko erillinen rakennus tai rakennuksen osa.

Sanomalehtiruno

Haiku-runo

vesi lotisee
ikuisesti virtailee
aina lainehtii

Itä-Helsinki -runo

Itä on hyvin vaihtelevaa.

Itä sisältää pohjoismaiden suurimman kauppakeskuksen.

On rikkaita ja on köyhiä alueita.

On vapaamatkustajia.

On leipäjonoja, on monen miljoonan asuntoja.

Liikenne toimii, paitsi ei Landbossa.

On monenlaisia ihmisiä ja paikkoja.

Itä on hyvin vaihtelevaa.

- toverina nuoli