Kielletty kirja

Teosta tulkitessa on tärkeää tietää tiettyjä asioita. On olemassa monia eri asioita, jotka vaikuttavat kirjan tulkitsemiseen. Esimerkiksi kirjan ilmestymisajankohta on tärkeää, jotta voidaan ymmärtää sen aikaista ajattelutapaa, tapahtumia, huumoria, symboliikkaa ja miksi se on joskus ollut sensuroitu. Myös kirjailijan tausta voi auttaa ymmärtämään hänen kantojaan tiettyihin asioihin ja ajattelutapaansa.

Taustatiedot ovat hyvin isossa roolissa, jotta kirjaa Saatana saapuu Moskovaan, voidaan ymmärtää. Mihail Bulgakov oli neuvostoliittolainen kirjailija, jonka kuuluisin teos on, Saatana saapuu Moskovaan. Bulgakov toimi myös näytelmäkirjailijana ja toimittajana. Kirja julkaistiin 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, kun hän kuoli yllättäen vuonna 1940. Bulgakov oli itse selviytynyt Stalinin vainoista 30-luvun aikana. Bulgakov oli myös syntyperältään Ukrainasta, joka varmasti vaikutti hänen tapaansa kritisoida neuvostojärjestelmää ja sen epäkohtia, kun tietää mitä Neuvostoliitto sai aikaan Ukrainassa 30-luvun aikana.

 Teos sisältää itsessään hyvin paljon uskonnollista sisältöä, mikä on osasyy, että miksi kirja on joskus ollut sensuroituna. Varsinkin Neuvostoliitossa, jossa ateismi oli tärkeä osa ihanteellista neuvostoihmistä, johon Neuvostoliitossa pyrittiin. Ei ole mikään ihme, että Bulgakovin teoksia sensuroitiin isolla kädellä.

Teos sisältää myös hyvin paljon ahneuden vertauskuvia paikallisissa neuvostoliittolaisissa. Ahneushan ei myöskään sopinut ollenkaan neuvostoliittolaiseen ajatusmaailmaan. Esimerkiksi, kun katsojat saavat ilmaista rahaa, he ikään kuin menevät sekaisin rahasta ja sen saamisesta. Bulgakov ivaa neuvostojärjestelmää, että ei kaiken jakaminen ole lähes kenenkään mielestä mukavaa, vaan ihmiset ottavat heti rahaa ja tavaroita, jos he niitä ilmaiseksi saavat.

Saatana saapuu Moskovaan

Saatana saapuu Moskovaan, on neuvostoliittolaisen Mihail Afanasjevits Bulgakovin (1891-1940) kirjoittama romaani. Romaani julkaistiin alun perin nimellä Mestari ja Margarita, vuonna 1966-67. Bulgakov kuoli itse vuonna 1940, joten hänen vaimonsa kirjoitti kirjan loppuun. Romaani julkaistiin alun perin Moskva-kirjallisuuslehdessä hyvinkin rankasti sensuroituna versiona. Sensuroimaton versio julkaistiin Venäjällä vasta vuonna 1973 ja nykyinen versio vuonna 1989.

Teos oli sensuroituna noin 20 vuotta, kunnes se julkaistiin sensuroimattomana. Sensuroidut kohdat ovat selkeästi merkitty kirjaan kursiivilla. Neuvostoliiton sensuuri oli tähän aikaan hyvinkin yleistä, koska Neuvostojärjestelmää haluttiin pitää yllä. Lähes kaikki kirjat, jossa ei ylistetty systeemiä ja sen toimivuutta, niin kärsivät kovastakin sensuurista. Monet Bulgakovin teokset ja näytelmät joutuivat huonojen arvosteluiden kohteeksi. Varsinkin Saatana saapuu Moskovaan, sisältää paljon systeemin arvostelua, yliluonnollisia asioita, mustaa magiaa ja uskonnollisia asioita.

Kirjan tarina sijoittuu 1930-luvun Moskovaan ja Jeesuksen aikaiseen Jerusalemiin. Tarinat sitoutuvat toisiinsa erittäin nokkelasti. Moskovan aikajanassa on myös kaksi osaa. Koko kirja on jaettu kahteen osaan: ensimmäinen osa kertoo Saatanan saapumisesta Moskovaan muutaman eri henkilön näkökulmasta, ja toinen osa kertoo Mestarista ja hänen rakastetustansa Margaritasta. Jerusalemista ja Jeesuksesta käytetään eri nimiä tarinassa. Moskovassa tapahtuvat asiat ovat kuvattu hyvin humoristisesti, kun taas Jerusalemissa tapahtuvat asiat on kuvattu erittäin realistiseen tyyliin.

Tarinan ”Saatana” on Professori Woland, joka saapuu Moskovaan odottamattomasti esiintymään Varietee-teatteriin. Wolandilla on mukanaan apureita, jotka ovat demoneita ja noitia. Näistä tarinassa useimmin esiintyvät ovat: Begemot, suurikokoinen kissa, joka puhuu ja käyttää käpäliään, kuten muutkin ihmiset, Korovjev, jota kutsutaan myös nimellä Fagot, sekä Azazello. Woland tutustuu alussa Mihail Berlioziin ja Ivan Bezdomnyiin, Patriarkan lammilla ja keskustelee heidän kanssaan. Berlioz luulee Wolandia saksalaiseksi vakoojaksi ja lähtee soittamaan miliisille. Berlioz kuitenkin kuolee traagisesti ensin liukastuttuaan auringonkukkaöljyyn ja jääden sen jälkeen raitiovaunun alle. Tämän jälkeen Woland muuttaa seurueineen asumaan Berliozin asuntoon.

Ensimmäisen osan yksi tärkeimmistä henkilöistä on Ivan Nikolajevits Bezdomnyi. Hän keskustelee Wolandin kanssa kirjan alussa, mutta ystävänsä kuoleman jälkeen hän sekoaa ja joutuu mielisairaalaan hoitoon. Ivan tapaa mielisairaalassa Mestarin, joka on joutunut sinne kirjoittamansa kirjan takia. Mestari kertoo hänelle kirjastaan ja elämästään. Näin ensimmäisen ja toisen osan tarinat sitoutuvat toisiinsa.

Mestari on kirjailija, joka kirjoittaa kirjaa Pontius Pilatuksesta. Mestari kertoo useaan otteeseen tarinan aikana, että hän vihaa suuresti kirjaansa, koska se on aiheuttanut hänelle niin paljon ongelmia. Hän kuitenkin mystisesti sekoaa ja joutuu samaan mielisairaalaan Ivanin kanssa. Mestari onnistuu varastamaan yleisavaimen kaikkiin huoneisiin, joten hän on erittäin hyvin tietoinen sairaalan kaikista tapahtumista.

Mestarin rakastajatar Margarita on jäänyt kotiinsa yksin asumaan, kun Mestari on sairaalassa. Hän tapaa Azazellon, joka on yksi professorin apulaisista. Hän tekee sopimuksen tämän kanssa Mestarin vapauttamisesta.

Kirjassa tapahtuu myös paljon muitakin hyvinkin huvittavia tapahtumia, joita Woland seurueineen järjestää moskovalaisille. Kuten Varietee-teatterin johtokunnan henkilöiden salaperäisen katoamisen yksi henkilö kerrallaan. Yksi sekoaa, toinen herää Sevastopolin lentokentältä, kolmas karkaa junalla kaupungista. Kuitenkin sekoamiset ja muualta heräämiset selitetään lopulta erittäin taitavaksi hypnotisoinniksi.

Ottaen huomioon 60-luvun aikaisen Neuvostoliiton sensuurin, olisi voinut olettaa, että kirjasta olisi voitu hyvinkin helposti sensuroida moninkertaisesti enemmän kuin se kymmenesosa, joka siitä alun perin sensuroitiin. Varsinkin, kun katsoo kirjan sisältämän uskonnollisen materiaalin määrää. Olisin voinut olettaa, että koko kirja olisi voitu ihan hyvin olla sensuroitu, sen sisältämän uskonnollisen materiaalin ja valtasysteemin ivan myötä.

Kokonaisuudessaan teos on erittäin monimutkainen ja ehkä hieman vaikea ymmärtää monelle lukijalle. Itselleni kirjaa oli joissain kohdissa hyvin haastava ymmärtää ja pysyä ajan tasalla. Kun siihen pääsee kunnolla sisään, se on itse asiassa erittäin hauska ja osittain humoristinen tarina.